Kiuas sihahti terävästi, kun Ilari nakkasi sille kolme kauhallista vettä. Hän irvisti saman tien omille löylyilleen. Oli pakko pidätellä hetken aikaa henkeä ennen kuin uskalsi vetää varovaisesti kuumaa ilmaa keuhkoihin. Lämpötila hipoi seitsemääkymmentä astetta, ja kunnon kostea puusauna sai nopeasti hien ja höyryn pintaan.
Tuomas oli kyyristynyt melkein kaksinkerroin. ”Rajoita nyt vähän”, hän ähkäisi tuskaisena, kun Ilari nakkasi perään vielä yhden kauhallisen.
”Etkö sinä löylyä kestä?” Aada kiusoitteli iloisesti nurkasta. Sen perusteella mitä Ilari häntä silmäkulmastaan rohkeni vilkaista, tytöllä ei näyttänyt olevan mitään hätää. Aada ei ollut edes kumarassa vaan lekotteli lauteilla kaikessa rauhassa, jalat rennosti kaiteen päällä.
Ilari siirsi nopeasti katseensa kiuaskiviin. Hän ei halunnut, että tytölle tulisi sellainen olo, että häntä tuijotetaan, vaikkei Aada osoittanutkaan minkäänlaisia vaivaantuneisuuden merkkejä.
Ilari oli edelleen hieman yllättynyt tytön avoimuudesta. Eihän Aada mikään ujo ollut, mutta jollain tapaa varautunut hän monessa suhteessa oli. Tyttö piti joissain asioissa naurettavankin tiukasti kiinni yksityisyydestään, kuten Ilari oli saanut huomata, kun Tuomas oli aamupäivällä yrittänyt selvittää tämän ihmissuhdehistoriaa.
”No, kerro nyt vähän! Onko sulla joku mies kierroksessa? Tai kiikarissa?” poika oli yrittänyt sinnikkäästi tiedustella, mutta sai vastaukseksi vain epämääräistä kiertelyä. Se ei kyselyä hidastanut.
”Kuule Tuomas, se ei oikeestaan oo millään lailla sun asia”, tyttö oli lopulta näpäyttänyt yllättävän kylmästi ja onnistunut kerrankin hiljentämään pojan tyystin. Yleensä Aada lähti helposti mukaan Tuomaksen kiusoitteluun ja leikinlaskuun, pisti pikemminkin vain itse paremmaksi. Tämä aihe taisi olla tytölle herkkä, Ilari päätteli ja tahtoi tietysti itsekin selvittää, minkä vuoksi, muttei rohjennut kysyä.
Niin tai näin, miksikään yhteissaunojaksi Ilari ei Aadaa olisi uskonut. Hänen omat kokemuksensa yhteissaunasta rajoittuivat lähinnä teekkaritalon bileisiin, ja niiden perusteella ilman bikineitä halusivat saunoa yleensä vain ne tytöt, jotka eivät joko välittäneet ulkonäöstään eivätkä muiden mielipiteistä tai ne, jotka olivat molemmista hyvinkin tietoisia ja tuntuivat suorastaan tarkoituksella esittelevän itseään. Aada ei kuitenkaan vaikuttanut kuuluvan kumpaankaan ryhmään.
Ehkä oma vartalo vain oli hänelle ihan luonnollinen juttu, Ilari lopulta päätteli. Ei sen niin yllättävää olisi pitänyt olla, hän puisteli päätään ja tunsi itsensä lapselliseksi. Eiköhän tässä saunassa jokainen ollut nähnyt alastomia ihmisiä ennenkin. Yläasteen pukuhuonetirkistelyt olivat jo melko kaukaista menneisyyttä, hän muistutti itseään.
Silti Ilari ei voinut olla tuijottamatta tyttöä, kun tämä nousi lauteilta hakeakseen keltaisen pyyhkeensä ja lähteäkseen hetkeksi terassille vilvoittelemaan. Aada oli kaunis, Ilari huomasi ajattelevansa. Mitenkään laiha hän ei ollut, muttei myöskään erityisen pyöreä. Sopusuhtainen, juuri sopiva. Aavistuksen verran kumpuava vatsa, kaareutuva lantio, lihaksikkaat pohkeet. Kosteat hiukset valuivat pyöreille rinnoille, jotka eivät olleet suuret mutta eivät pienetkään. Käteensopivat, Ilari muotoili mielessään ja tunsi äkkiä jonkinlaista likaista syyllisyyttä, vaikka tyttö ei tuntunut edes huomanneen vartaloaan hiveleviä katseita.
Katseita, sillä ei toinenkaan poika sokea ollut.
Äkkiä Tuomas käänsi päätään, kohtasi Ilarin silmät ja tuntui hetken ajan lukevan suoraan hänen ajatuksiaan. Likainen, epämiellyttävä olo voimistui, ja oli kuin Ilari todella olisi jäänyt kiinni jostain luvattomasta. Hänen oli jälleen pakko kääntää silmänsä kohti kiuasta ikään kuin se olisi ollut kovinkin mielenkiintoinen. Turhautuneena hän heitti aivan liian kovat löylyt ja pärskähti.
Tuomas ei tietenkään ollut milläänsäkään. Saman tien kun Aada kolautti oven mennessään kiinni, hän vain virnisti ja kommentoi: ”Hyvät tissit.”
Ilaria ei hymyilyttänyt. Hän oli arvannut Tuomaksen sanovan juurikin niin, mutta ei se silti tehnyt siitä yhtään sen mukavampaa. ”Hyvät tissit” kuulosti hänen omissa korvissaan väärältä, aivan väärältä. Se oli kommentti, joka heitettiin satunnaisesta ohikulkijasta, puolitutusta, yhden illan panosta. Ei ainakaan siitä säteilevästä, seesteisestä olennosta, joka oli juuri kävellyt ovesta ulos. Olkoonkin, että hänellä todella oli hyvät tissit.
Ilari myönsi itselleen, että eniten häntä ärsytti Tuomaksen huoleton suhtautuminen tyttöön – ja se, ettei tyttö laittanut sitä ollenkaan pahakseen. Ilari tunsi ystävänsä niin hyvin, että tiesi tämän tavat: otetaan nätti, viaton tyttö, annetaan ihastua, vietetään pari yhteistä yötä ja laitetaan vaihtoon, kun kyllästyttää. Jätetään vastaamatta viesteihin, naureskellaan kavereille perässä ruikuttavista muijista.
Aada ei ansainnut sellaista, ei todellakaan, mutta miten sitä olisi voinut sanoa kummallekaan ääneen?
Ilari puri huulta, nakkasi kiulusta vielä viimeiset vedet ja lähti Aadan perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti