Uusi alku

Heipähei, näin hurjan pitkän tauon jälkeen!

Heti aluksi on tunnustettava, että viimeisen vuoden tai parinkin aikana kirjoittaminen on jäänyt harmittavan unohduksiin. Olen kyllä naputellut työtekstejä, kirjoittanut esseitä politiikan filosofiasta ja diskurssianalyysistä, saanut aikaiseksi kandidaatintutkielmankin vuosi sitten. Kaikki fiktiivinen on kuitenkin jäänyt, aikoja sitten aloittamani jatkotarinat ovat aivan yhtä kesken kuin kaksi vuotta sitten. 

Entiseen on vaikea palata. En löydä vanhoista teksteistä enää itseäni aivan täysin, en pysty samaistumaan hahmoihin siten kuin silloin joskus. Monet juoniratkaisut tuntuvat yksioikoisilta ja lapsellisiltakin; teiniromantiikan sijasta minua kiinnostaa nyt enemmän nuorten aikuisten elämä. Ikävä kyllä joudunkin heti alussa tunnustamaan, että todennäköistä on, että Lumihunnulle ja Hekumalle ei tässä blogissa saada päätöstä, ellei jonkinlaista ihmettä sitten satu tapahtumaan. 

Lohdutukseksi voin kuitenkin kertoa, että pitkästä aikaa myös uudenlaista tarinaa on viritteillä. Seuraavassa postauksessa aion aloittaa pitkän jatkotarinani, joka kertoo nuorten aikuisten elämästä, nettideittailusta ja vaikeudesta löytää se oikea. Ei ehkä aivan chick-litiä, mutta kuitenkin jotain sinnepäin. Pöytälaatikossa on olemassa myös alkukyhäelmä fantasiatarinalle, johon siihenkin saatan palata vielä joskus. Katsotaan, kuinka käy. 

Aiemmasta poiketen tarkoituksenani ei kuitenkaan ole ensisijaisesti julkaista koko tarinaani täällä netissä. Joko pelko tai kunnianhimo on kasvanut siinä määrin, etten ole valmis antamaan aivan koko tekstiä noin vain kaikkien luettavaksi, vaikka pienempiä näytteitä ehdottomasti haluankin jakaa. Ensisijaisesti tarkoituksena on kuitenkin keskustella kirjoittamisesta, lukuprosessista, ehkä myös lukemistani kirjoista. 

Syvällä sisimmässäni elättelen tietysti samaa, ehkä vähän hölmöäkin haavetta kuin niin kovin moni muukin kirjoittamisesta innostunut: olisi kiva julkaista joskus jotain. Sattuneesta syystä se ei kuitenkaan onnistu, ellen ylipäätään kirjoita mitään. 

Fiktiivisten tekstien rakentamisessa minulla on vielä valtavan paljon opittavaa, mutta kuten sanottua, kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla. Jo se, että vanhat tekstit näyttävät nyt omaan silmääni kuluneilta, on lopulta ihan positiivista: jotain on sentään opittu. 

Tämän blogin myötä haluan löytää uudelleen innostukseni kirjoittamiseen ja rutiinini tekstin tuottamiseen. Kaikenlaiset kommentit ja keskustelunavaukset otan suurella ilolla vastaan.

Tervetuloa takaisin seuraamaan kirjoitusblogiani! :)

Kirjoittamisesta ja sen vaikeudesta

Vaikka blogi on ollut olemassa jo hyvän tovin ja vaikka merkintöjäkin on kertynyt jonkin verran, en ole kirjoittanut vielä oikeastaan mitään itse kirjoittamisesta. Tähän mennessä olen lähinnä julkaissut enemmän tai vähemmän valmiita proosa- ja runopätkiä, mutta alun perin blogin tarkoituksena oli toimia myös paikkana pohtia itse kirjoittamista. Pohditaanpa siis.

Kirjoitusaktiivisuuteni taso vaihtelee suuresti, mikä on varmasti näkynyt tälläkin puolella. Viime kesänä minulla oli enemmän aikaa kuin tekemistä – juuri se oli syy sille, että ylipäätään keksin, että tahdon kirjoittaa enemmän ja muutakin kuin yhden runon kerran vuodessa. Sittemmin arki on taas palannut kuvioihin ja tyhjiä, tekemistä vailla olevia iltoja on ollut vähemmän kuin ennen. Niinhän siinä sitten kummasti käy, että kun vähän aikaa pitää kirjoitustaukoa, uuden tekstin aloittaminen on huomattavasti vaikeampaa. Siitä osittainen radiohiljaisuus. Jatkonovellini ovat saaneet vuoden ensimmäiset jatko-osansa vasta tällä viikolla, vaikka se ei blogin puolella suoraan näykään, sillä olen lisännyt tänne vielä hiljattain viime vuoden aikana syntyneitä pätkiä. Tekstiä on yhä valmiina enemmän kuin olen blogiin ehtinyt laittaa, mutta kaikki ajallaan, kai.

Nyt kirjoitusintoa tuntuisi ainakin hetkellisesti jälleen riittävän, mutta seuraava kysymys kuuluu: mitä kirjoittaa? Lumihuntu ja Hekuma ovat jo sen verran pitkäaikaisia projekteja, että niiden parissa aion jatkaa yhä edelleen, mutta välillä tekisi mieli tehdä muutakin. Erityisesti Hekuman suhteen olen muuttanut mieltäni moneen kertaan, ja jos nyt aloittaisin saman tekstin alusta uudelleen, muuttaisin ja leikkaisin ensimmäisiä lukuja hyvinkin paljon. Tietyllä tapaa tuntuu, että yhä edelleen vasta alustan varsinaista tarinaa – alustus vain on venähtänyt hieman pidemmäksi kuin suunnittelin.

Olisi kuitenkin virkistävää kirjoittaa välissä jotain aivan muuta. Toistaiseksi haluan edelleen pysytellä nuorten aikuisten maailmassa ja ihmissuhdekoukeroissa, mutta kaipaan jotain uutta: uutta ympäristöä, uutta juonta, uusia hahmoja. Pieni ajatus muhii jo mielessä. Sen verran voin spoilata, että tahdon ja aion aloittaa Lapin erämaisemiin sijoittuvan tarinan, mutta tarkempi suunnitelma on vielä hakusessa. Kokemus on osoittanut sen verran, että vaikka tapani kirjoittaa on hyvinkin spontaani, jonkinlainen juonikehys olisi hyvä olla olemassa. Tähänastiset jatkotarinanihan ovat syntyneet suurempia suunnittelematta: olen kirjoittanut tarinaa osa kerrallaan, laittanut uusimmat pätkät esille lähes heti niiden valmistuttua ja pohtinyt tulevia käänteitä huomattavan vähän. Se kostautuu tietynlaisena juonettomuutena, yksikerroksisuutena: lomittaisten, toisiinsa sekoittuvien tarinanlankojen kutominen on vaikeaa.

Olen hyväksynyt sen; tiedän, että minulla on tarinanrakentamisen kanssa vielä paljon opittavaa. En vain tiedä, mikä olisi paras keino kehittää kirjoitustyyliä monipuolisemmaksi. Pitäisikö kirjoittaa lyhytnovelleja mitä kummallisimmista aiheista, asettua keski-ikäisen uramiehen tai vaikkapa uutta nuoruuttaan elävän eläkeläisrouvan näkökulmaan? Kirjoittaa psykedeelistä ajatusvirtaa, synkkiä kertomuksia elämän aallonpohjista, kokeellisia postmoderneja runoja? Ehkä. Toistaiseksi olen silti pysynyt varsin tutuilla raiteilla: ihmisissä ja ympäristöissä, jotka ammentavat ainakin jollain lailla omasta kokemusmaailmastani.

Toisaalta ajattelen sen niinkin, että ennen kuin voi kirjoittaa vieraasta, pitää ensin opetella kirjoittamaan tutusta. Ennen kuin aloittaa uutta, olisi ihan hyvä saada jotain vanhaa valmiiksi. Siinäkin on vielä tekemistä, jatkotarinani kun eivät vielä osoita merkkiäkään päättymisestä.

Niin tai näin, kaikenlaiset tuoreet ideat tai ajatukset ovat tällä hetkellä hyvin tervetulleita! Olisi mukava kuulla, millainen teksti kiehtoo ja kiinnostaa eniten noin lukijan näkökulmasta. Blogin rakenne ei ole kiveen kirjoitettu: tarkoituksena ei ole ainoastaan jämähtää pariin samantyyliseen tarinaan vaan tuottaa monipuolista, mielekästä tekstiä.

Alkusanat

Reilu kuukausi sitten huomasin, että tahdon kirjoittaa fiktiota. Olen ollut aina kova lukemaan ja kirjoittamaankin, mutta aikaisemmat tekstini ovat olleet varsin asiapitoisia, eivät pelkästään mielikuvitukseni tuotetta. Omia tarinoitani olen kirjoittanut edellisen kerran ala-asteaikoina.

Sattumalta tulin kuitenkin aloittaneeksi jatkotarinan ja sitten pari muutakin. Innostuin hommasta niin kovasti, että päätin lopulta julkaista tekstejäni eräällä keskustelupalstalla. Tämän blogin perustin, sillä tahdoin kerätä hajanaiset tekstinpätkät yhteen ja samaan paikkaan, josta ne ovat helposti saatavilla ja selkeästi luettavissa.

En lupaa kaikkien aikojen suurinta rakkaustarinaa enkä välttämättä edes säännöllistä postaustahtia, mutta vakaana aikomuksenani on siirtää tänne tekstejäni pikkuhiljaa sitä mukaa kuin niitä syntyy. En tiedä, onko tällaisten blogien lukijakunta kovin suuri – tuskinpa – mutta jos eksyit tänne, olet ehdottoman tervetullut! Toivottavasti jaksat ainakin vilkaista kertomuksiani, ja kommentteja en katso lainkaan pahalla.

Katsotaan, mitä tästä tulee! :)

Kuva täältä.