Yhä uudestaan hän kahlaa
ne samat synkät käytävät
Viima virtaa ikkunoista
Huone täyttyy tyhjyydestä
Eikä hän huomaa
kuinka vuodet vierivät
Päänsä sisällä kaikuu
vain äänesi
liian varhain vaiennut
Todellisuus haipuu ja
hän vaipuu
eilispäivään
sillä syvällä on ihmisen kaipuu
****************
Päätin julkaista blogin puolella välillä runonikin. Myös jatkossa näitä tulee varmaan silloin tällöin täällä vilahtelemaan, vaikka täytyy todeta, etten todellakaan ole mitään ahkerimpia runoilijoita. Valmiita tuotoksia syntyy hyvä jos muutama vuodessa, mutta jaetaan nyt niitä vähiä mitä on!
traffic counter
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti