3. luku
Seuraavan päivän Salla pyöritteli levottomana puhelintaan. Hän oli tallentanut Matias S:n numeron heti yöllä kädestään kännykkäänsä, muttei saanut painettua vihreää luuria tai lähetettyä viestiä. Mitä hän olisi edes kirjoittanut?
”Moikka! Mitenkäs meni loppuilta? :) -Salla.” Äh, tylsää.
”Hei, oli kiva ilta.” Ja mitä? ”Ehkäpä törmätään vielä! :) T. Salla.” Just joo. T. Salla, ihan niin kuin synttärikortissa. Ja ”törmätään vielä”, kuulostiko se liian innokkaalta? Salla pyyhki tekstin näytöltään.
”Löysin kädestäni numeron. Perhonen on vieläki ruma, mutta oli mukava tutustua :)” Hmm, se ei kuulostanut aivan niin pahalta. Mutta ei, ei ehkä kuitenkaan. Eihän Salla edes tiennyt, halusiko Matias olla yhteydessä, vaikka oli numeron kirjoittanutkin. Poika oli kuitenkin ottanut muutaman, ehkä se oli vain satunnainen päähänpisto eikä tämä viikon päästä edes muistaisi koko tyttöä.
Salla heitti tuskastuneena puhelimen sängylleen ja tarttui pöydällä lojuvaan kiiltäväkantiseen naistenlehteen. Ehkä hän miettisi asiaa uudestaan vielä myöhemmin.
Hän selaili hajamielisesti sivuja, muttei voinut lakata ajattelemasta poikaa. Matias oli kaikesta päätellen ihan mahtava tyyppi, hauska ja fiksu ja mielenkiintoinen. Ja minkä näköinen! Pojan kasvot tuntuivat häämöttävän taustalla, mitä tahansa hän yrittikin ajatella. ”Et kuule uskokaan, kuinka moni mies sut varmasti ottais”, tämän sointuva ääni kaikui päässä toistona eilisestä. Kuinka ärsyttävää.
Salla yritti keskittyä lehteen ja joutui pian toteamaan, ettei se auttanut asiaa lainkaan. ”Kymmenen tehovinkkiä: näin saat miehen koukkuun!” kissan kokoisilla kirjaimilla otsikoitu juttu julisti.
”3. Älä ole liian helppo. Miehet kaipaavat suhteeseen jännitystä. He haluavat olla saalistajia, eivät saalistettavia! Vaikka mies olisi vienyt jalat altasi, älä paljasta innostustasi liian nopeasti. Liian tiivis yhteydenotto saa miehen vain tuntemaan olonsa nurkkaan ahdistetuksi ja karkottaa mukavimmankin kaksilahkeisen tiehensä. Treffien jälkeen on parempi pitää pari päivää väliä ennen kuin otat yhteyttä. Silloin mieskin on jo varmasti odottanut soittoa!”
Se sinetöi asian. Sinä iltana Salla ei lähettänyt viestiä, eikä lähettänyt seuraavanakaan. Omassa mielessään hän oli pian ehtinyt vakuuttaa itselleen, että oikeastaan Matias ei ollut tarkoittanut numeron jättämisellä yhtään mitään. Ehkä hän vain halusi testata, miten Salla reagoisi, kun hän toteaisi kylmästi, ettei edes muistanut tätä eikä näkisi mitään syytä tavata uudestaan. Jutulle voisi naureskella poikapiirissä, Matias olisi kuin ei olisikaan ja nappaisi täydellisen tyttöystävänsä kainaloonsa. Sillä pakkohan hänellä oli sellainen olla, jos poika vain suinkin tyttöjen perään oli. Salla ei ollut tullut kysyneeksi pojan ihmissuhdetilanteesta, mutta Kiian ja Karitankin katseet olivat illan aikana suuntautuneet Matiakseen päin sen verran monesti, että Salla ymmärsi, ettei pojan vetovoima ollut pelkästään hänen omaa keksintöään. Matias saisi varmasti juuri sen, kenet halusi.
Jokin pieni ääni hänen päässään muistutti, ettei poika ollut antanut hänelle mitään syytä epäillä häntä tunteilla leikkijäksi, tyttöjen pyörittelijäksi, mutta Salla jätti sen huomiotta. Kännykkä sai lojua kaikessa rauhassa kukkakuvioisen päiväpeiton päällä.
Tiistaina Petra halusi lähteä kaupungille. ”Pitää etsiä uudet bikinit nyt kesäksi”, tämä oli selittänyt, mutta Salla epäili vahvasti, että juttu liittyi jotenkin Janneen.
Oikeassa hän olikin. ”Arvaa mitä?” Petra hihkui ensi töikseen, kun he tapasivat pysäkillä. ”Mulla on tänään treffit!”
”Ihan mahtavaa!” Salla hymyili ystävänsä puolesta. ”Tehän taisittekin lauantaina tulla aika hyvin toimeen.”
”No, joo. Musta vaan tuntuu, että käyttäydyin silloin jotenkin typerästi, en saanut edes sanottua oikein mitään. Luulin jo, että se oli sitten siinä, mutta eilen Janne lähettikin viestiä ja kysyi, että lähenkö kahville”, tyttö selitti innoissaan.
”Hei niin, miten sulla itellä meni? Tunnuit juttelevan koko illan sen hyvännäköisen jätkän kanssa. Et oo puhunu siitä mitään.”
Salla ei ollut kertonut Petralle käteensä ilmestyneestä numerosta. Ei siihen mitään kummempaa syytä ollut, mutta hän oli itse koko jutusta niin ymmällään, ettei halunnut ystävänsä hössötystä siihen päälle. Petra oli juuri sellaista tyyppiä, joka innostui aivan valtavasti jokaisesta pienimmästäkin suhdehuhusta ja saattoi möläytellä hyväntahtoisia, mutta auttamattoman noloja kommentteja missä seurassa hyvänsä.
”No, ootteko te Janin kans pannu?”, hän oli kerran kysäissyt aivan noin vain Sallan perheen luona syödessään. Ruokapöytään oli laskeutunut jäätävä hiljaisuus, kunnes isä oli äkkiä vetänyt kalakeittoa väärään kurkkuun ja yskinyt silmät punaisina. Äiti oli keskittynyt lukemaan maitopurkin tuoteselostetta, ja pari vuotta nuorempi pikkusisko oli lopulta yrittänyt kääntää keskustelun uuteen pippurimyllyyn. Salla olisi voinut vajota maan alle.
Ei, tässä vaiheessa ei ollut kovinkaan järkevää sanoa Matiaksesta yhtään mitään. Kaikki yksityiskohdat olisivat seuraavana päivänä kaksinkertaiseksi liioiteltuna Jannen ja pojan itsensäkin tiedossa.
”Niin joo, ihan kivahan se oli. Ei kai siinä mitään sen kummempaa. Hei, haluatko käydä kattomassa niitä bikineitä tuolta?”, Salla vastasi ja johdatteli ystäväänsä H&M:n alusvaateosaston suuntaan.
Tuntien shoppailukierroksen aikana Salla oli päättänyt paitsi tyytyä itse edelliskesäisiin bikineihin myös laittaa viimein illalla viestiä Matiakselle. Eihän se ottaisi, jos ei antaisikaan. Eikä hän luultavasti edes tulisi törmäämään koko poikaan enää uudestaan, jos kaikki ei menisikään putkeen, hän vakuutti itselleen.
Siinä hän oli väärässä.
Petran lähtiessä kohti treffipaikkakahvilaansa Salla päätti vielä käväistä Stockmannilla vilkaisemassa kangaskenkiä kesäksi.
Astuessaan ulko-ovista sisään hän huomasi heidät heti. Alakerran kahvilassa istui farkkuihin ja hyvännäköiseen ruutupaitaan pukeutunut Matias, joka pyöritteli rennon näköisesti lusikkaa kahvikupissaan ja selitti innoissaan jotain vastapäätä istuvalle tytölle. Täydelliselle tyttöystävälle, Salla päätteli välittömästi. Tämän Matiakseen luomasta katseesta ei käynyt erehtyminen.
Tyttö oli sievä kuin mikä, pieni ja hento muttei mikään tikku. Meikki oli hillitty, platinanvaaleat hiukset oli sidottu täydellisen muhkealle poninhännälle. Vaatteet olivat huolitellut, kalliin näköiset. Takissa ei varmasti ollut ainuttakaan ryppyä, Salla mietti ja katsahti omia, rispaantuneita farkunlahkeitaan.
Matias oli selin häneen eikä onneksi huomannut, kun Salla kääntyi kannoiltaan ja purjehti pois aulasta, johon oli juuri astunut sisään. Kesäkengät saisivat nyt odottaa. Salla viiletti kadulle niin nopeasti että törmäsi sisään astuvaan, lastenrattaita työntävään perheenäitiin. ”Katsoisit vähän eteesi”, tämä kivahti, mutta Salla oli jo kuulomatkan etäisyydellä.
Hän ei lähettänyt viestiä. Ei tänään, ei ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti