Marionetti

Mieletönnä, kieletönnä
täysin vailla vastustusta
seuraan häntä maailman laitaan
Suutelen, kun sallii niin
Kun tuuli taasen suuntaa vaihtaa
haihdun illan hämäriin

ja vaikka jaksan odottaa
niin tiedän, ettei kauankaan
pysy tuuliviiri paikoillaan

Hän napsauttaa sormiaan
ja minä taitun, taivun
hänen tahtonsa mukaan
Parempi olisi
etsiä uusi polku
ja silti teen sen uudestaan

Ole kiltti
katkaise lankani
edes päiväksi
Anna minun hengittää hetki

Huomenna tanssin taas


*** 
Olen pitkästä aikaa innostunut taas kirjoittamaan runoja. Tässä lauantai-illan mielenvirtaa.

Kuvajainen

Järven tyyni peilipinta
heijasti kasvoni veteen
ja hetken luulin
että jokin niissä muuttui
että jokin minussa muuttui
mutta se olikin vain
tuulen henkäys laineilla
aaltojen rauhatonta keinuntaa

Enkä nähnyt enää itseäni
En taivasta takanani>

Ennen iltaa

Jonain päivänä
maitopurkin teksti
muuttuu mitättömän pieneksi
Lääkärin numero
painuu mieleen
mutta puhelu menee pieleen
sormet eivät osu oikeaan

Aamukahvin pinnalle
nousee pieniä renkaita
Käsi tärisee ja
kahvi läikkyy
keltaiselle kaitaliinalle
sille kauneimmalle

Seuraavaa bussia on odoteltava
askel ei ehdi ensimmäiseen
Ja kuski huokaa
katsoo kärsimättömänä
kun viissenttiset kootaan yhteen
– Antaa olla
on jo kiire jatkaa

Ja kiire onkin
kaikella, kaikilla
Päivät liukuvat ohi
Muistot laimenevat
vaimenevat, pakenevat

Heinäsirkatkaan
eivät enää siritä 

Eilisen vanki

Yhä uudestaan hän kahlaa
ne samat synkät käytävät
Viima virtaa ikkunoista
Huone täyttyy tyhjyydestä
Eikä hän huomaa
kuinka vuodet vierivät

Päänsä sisällä kaikuu
vain äänesi
liian varhain vaiennut
Todellisuus haipuu ja
hän vaipuu
eilispäivään

sillä syvällä on ihmisen kaipuu



****************
Päätin julkaista blogin puolella välillä runonikin. Myös jatkossa näitä tulee varmaan silloin tällöin täällä vilahtelemaan, vaikka täytyy todeta, etten todellakaan ole mitään ahkerimpia runoilijoita. Valmiita tuotoksia syntyy hyvä jos muutama vuodessa, mutta jaetaan nyt niitä vähiä mitä on!