Heipähei, näin hurjan pitkän tauon jälkeen!
Heti aluksi on tunnustettava, että viimeisen vuoden tai parinkin aikana kirjoittaminen on jäänyt harmittavan unohduksiin. Olen kyllä naputellut työtekstejä, kirjoittanut esseitä politiikan filosofiasta ja diskurssianalyysistä, saanut aikaiseksi kandidaatintutkielmankin vuosi sitten. Kaikki fiktiivinen on kuitenkin jäänyt, aikoja sitten aloittamani jatkotarinat ovat aivan yhtä kesken kuin kaksi vuotta sitten.
Entiseen on vaikea palata. En löydä vanhoista teksteistä enää itseäni aivan täysin, en pysty samaistumaan hahmoihin siten kuin silloin joskus. Monet juoniratkaisut tuntuvat yksioikoisilta ja lapsellisiltakin; teiniromantiikan sijasta minua kiinnostaa nyt enemmän nuorten aikuisten elämä. Ikävä kyllä joudunkin heti alussa tunnustamaan, että todennäköistä on, että Lumihunnulle ja Hekumalle ei tässä blogissa saada päätöstä, ellei jonkinlaista ihmettä sitten satu tapahtumaan.
Lohdutukseksi voin kuitenkin kertoa, että pitkästä aikaa myös uudenlaista tarinaa on viritteillä. Seuraavassa postauksessa aion aloittaa pitkän jatkotarinani, joka kertoo nuorten aikuisten elämästä, nettideittailusta ja vaikeudesta löytää se oikea. Ei ehkä aivan chick-litiä, mutta kuitenkin jotain sinnepäin. Pöytälaatikossa on olemassa myös alkukyhäelmä fantasiatarinalle, johon siihenkin saatan palata vielä joskus. Katsotaan, kuinka käy.
Aiemmasta poiketen tarkoituksenani ei kuitenkaan ole ensisijaisesti julkaista koko tarinaani täällä netissä. Joko pelko tai kunnianhimo on kasvanut siinä määrin, etten ole valmis antamaan aivan koko tekstiä noin vain kaikkien luettavaksi, vaikka pienempiä näytteitä ehdottomasti haluankin jakaa. Ensisijaisesti tarkoituksena on kuitenkin keskustella kirjoittamisesta, lukuprosessista, ehkä myös lukemistani kirjoista.
Syvällä sisimmässäni elättelen tietysti samaa, ehkä vähän hölmöäkin haavetta kuin niin kovin moni muukin kirjoittamisesta innostunut: olisi kiva julkaista joskus jotain. Sattuneesta syystä se ei kuitenkaan onnistu, ellen ylipäätään kirjoita mitään.
Fiktiivisten tekstien rakentamisessa minulla on vielä valtavan paljon opittavaa, mutta kuten sanottua, kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla. Jo se, että vanhat tekstit näyttävät nyt omaan silmääni kuluneilta, on lopulta ihan positiivista: jotain on sentään opittu.
Tämän blogin myötä haluan löytää uudelleen innostukseni kirjoittamiseen ja rutiinini tekstin tuottamiseen. Kaikenlaiset kommentit ja keskustelunavaukset otan suurella ilolla vastaan.
Tervetuloa takaisin seuraamaan kirjoitusblogiani! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti