Aada käänsi katseensa suoraan häneen. Siniharmaat silmät välkehtivät kosteina liekkien valossa. Itkikö tyttö? Ilari ei osannut sanoa. Hän ei ymmärtänyt ollenkaan. Juuri äskenhän tämä oli vielä hihitellyt saunanlauteilla.
Aada ei vastannut mitään, tuijotti vain häntä niin vilpittömin, niin pohjattoman murheellisin silmin, että Ilari tunsi itsekin palan nousevan kurkkuunsa. Mitä oikein oli tekeillä? Oliko hän sanonut jotain pahasti, hän aprikoi, muttei keksinyt mitään.
Ilari ei voinut irroittautua katseesta, ei voinut eikä halunnut. ”Hei, onko kaikki hyvin?” hän kuiskasi uudestaan, mutta tyttö pudisti päätään liikauttamattakaan katsettaan. Oli kuin hän olisi yrittänyt kertoa sillä jotain. Ilmeessä oli tuskaa ja kaipausta, jotain kauheaa ja kaunista.
Märkä hiussuortuva valahti Aadan silmille, eikä Ilari voinut itselleen mitään vaan kumartui lähemmäs ja pyyhkäisi sen sormellaan tytön korvan taakse. Liike oli hidas. Hän tunsi viileän silkkisen ihon sormenpäidensä alla ja veti syvään henkeä.
Tyttö ei tuntunut pistävän pahakseen. Ilari oli erottavinaan pienen hymynhäivähdyksen, mutta saman tien se oli poissa. Hän tunsi ihokarvojensa nousevan pystyyn, vaikka huone oli melkein liiankin lämmin.
Aadan kasvot olivat nyt lähempänä kuin äsken. Ilari näki oman kuvajaisensa hänen silmistään ja ajatukset sumenivat. Tulen rätinä kuului vaimeasti kuin kuulosuojainten takaa, veri kohisi korvissa ja koko keho vavahteli pulssin tahdissa.
He kaksi istuivat tulen hämyisässä loimussa sekunteja, minuutteja, mitä lie – ajantaju katosi. Hiljaisuus kietoutui ympärille, sanat takertuivat kiinni kurkkuun. Niillä ei ollut merkitystä, ei juuri nyt.
Tytön katseessa oli vielä jotain muutakin, Ilari äkkiä huomasi ja tunsi sydämensä takovan vielä lujemmin. Aadan silmissä oli halua, paljasta ja puhdasta halua. Ilari ei ymmärtänyt, mistä se oli niihin ilmestynyt, mutta hän tiesi, mitä näki ja mitä tunsi.
Katse tuntui vetävän häntä puoleensa täysin vastustamattomasti. Tyttökin kumartui hitaasti eteenpäin ja pian heidän kasvonsa olivat niin lähellä toisiaan, että nenät koskettaisivat, jos kumpikaan liikkuisi vähääkään. He liikkuivat.
Kun Aada lopulta kietoi sormensa Ilarin niskaan ja taivutti päätään vielä kerran, kaikki tuntui oikealta, niin mielettömän oikealta että sattui.
Saunan pehmentämät huulet painautuvat toisiaan vasten. Ensimmäinen suudelma oli varovainen, tunnusteleva, viaton, mutta pian liikkeet vaihtuivat kiihkeämmiksi. Sormet takertuivat niskahiuksiin, huulet näykkivät halukkaina, vaativina. Hengitys kiihtyi. Jossain vaiheessa Ilari nosti tytön sylilleen. Kuuma ilma otti heidät syleilyynsä, ikkunat olivat höyrystyneet kosteudesta.
Katsettaan he eivät irroittaneet toisistaan, eivät hetkeksikään.
Ja aivan yhtäkkiä, juuri kun Ilari oli aikeissa irrottaa tytön vartaloa peittävän pyyhkeen, tämä säpsähti. Ilme muuttui pelokkaaksi, jotenkin säikyksi. Ilarin käsi pysähtyi kesken liikkeen, eikä hän ehtinyt ymmärtää, mitä tapahtui, ennen kuin Aada jo ponkaisi ylös hänen sylistään kietoen pyyhettä tiukemmin ympärilleen.
Nopealla liikkeellä tyttö harppasi huoneen toiseen päähän ja keräsi syliinsä farkkunsa, printtikuvioisen teepaitansa, mustat alushousunsa. Hän nappasi pöydältä vielä rannekellonsa ja deodoranttiputelinsa, ja samassa hän veti jo jalkaansa talvisaapikkaita ja riuhtaisi oven auki. Paita tipahti vaatepinon päältä. Aada kumartui noukkimaan sen, nousi uudelleen ylös ja vilkaisi Ilaria. Hetkeksi hän pysähtyi ja kuiskasi jotain.
Anteeksi, sanoiko se anteeksi?
Ovi kolahti ja tyttö oli poissa.
Ilari ei voinut irroittautua katseesta, ei voinut eikä halunnut. ”Hei, onko kaikki hyvin?” hän kuiskasi uudestaan, mutta tyttö pudisti päätään liikauttamattakaan katsettaan. Oli kuin hän olisi yrittänyt kertoa sillä jotain. Ilmeessä oli tuskaa ja kaipausta, jotain kauheaa ja kaunista.
Märkä hiussuortuva valahti Aadan silmille, eikä Ilari voinut itselleen mitään vaan kumartui lähemmäs ja pyyhkäisi sen sormellaan tytön korvan taakse. Liike oli hidas. Hän tunsi viileän silkkisen ihon sormenpäidensä alla ja veti syvään henkeä.
Tyttö ei tuntunut pistävän pahakseen. Ilari oli erottavinaan pienen hymynhäivähdyksen, mutta saman tien se oli poissa. Hän tunsi ihokarvojensa nousevan pystyyn, vaikka huone oli melkein liiankin lämmin.
Aadan kasvot olivat nyt lähempänä kuin äsken. Ilari näki oman kuvajaisensa hänen silmistään ja ajatukset sumenivat. Tulen rätinä kuului vaimeasti kuin kuulosuojainten takaa, veri kohisi korvissa ja koko keho vavahteli pulssin tahdissa.
He kaksi istuivat tulen hämyisässä loimussa sekunteja, minuutteja, mitä lie – ajantaju katosi. Hiljaisuus kietoutui ympärille, sanat takertuivat kiinni kurkkuun. Niillä ei ollut merkitystä, ei juuri nyt.
Tytön katseessa oli vielä jotain muutakin, Ilari äkkiä huomasi ja tunsi sydämensä takovan vielä lujemmin. Aadan silmissä oli halua, paljasta ja puhdasta halua. Ilari ei ymmärtänyt, mistä se oli niihin ilmestynyt, mutta hän tiesi, mitä näki ja mitä tunsi.
Katse tuntui vetävän häntä puoleensa täysin vastustamattomasti. Tyttökin kumartui hitaasti eteenpäin ja pian heidän kasvonsa olivat niin lähellä toisiaan, että nenät koskettaisivat, jos kumpikaan liikkuisi vähääkään. He liikkuivat.
Kun Aada lopulta kietoi sormensa Ilarin niskaan ja taivutti päätään vielä kerran, kaikki tuntui oikealta, niin mielettömän oikealta että sattui.
Saunan pehmentämät huulet painautuvat toisiaan vasten. Ensimmäinen suudelma oli varovainen, tunnusteleva, viaton, mutta pian liikkeet vaihtuivat kiihkeämmiksi. Sormet takertuivat niskahiuksiin, huulet näykkivät halukkaina, vaativina. Hengitys kiihtyi. Jossain vaiheessa Ilari nosti tytön sylilleen. Kuuma ilma otti heidät syleilyynsä, ikkunat olivat höyrystyneet kosteudesta.
Katsettaan he eivät irroittaneet toisistaan, eivät hetkeksikään.
Ja aivan yhtäkkiä, juuri kun Ilari oli aikeissa irrottaa tytön vartaloa peittävän pyyhkeen, tämä säpsähti. Ilme muuttui pelokkaaksi, jotenkin säikyksi. Ilarin käsi pysähtyi kesken liikkeen, eikä hän ehtinyt ymmärtää, mitä tapahtui, ennen kuin Aada jo ponkaisi ylös hänen sylistään kietoen pyyhettä tiukemmin ympärilleen.
Nopealla liikkeellä tyttö harppasi huoneen toiseen päähän ja keräsi syliinsä farkkunsa, printtikuvioisen teepaitansa, mustat alushousunsa. Hän nappasi pöydältä vielä rannekellonsa ja deodoranttiputelinsa, ja samassa hän veti jo jalkaansa talvisaapikkaita ja riuhtaisi oven auki. Paita tipahti vaatepinon päältä. Aada kumartui noukkimaan sen, nousi uudelleen ylös ja vilkaisi Ilaria. Hetkeksi hän pysähtyi ja kuiskasi jotain.
Anteeksi, sanoiko se anteeksi?
Ovi kolahti ja tyttö oli poissa.
Ihan hassua lukea tätä kun tiedän jo miten jatkuu :) (ellet sitten ole radikaalisti muuttanut toisaalla julkaistua versiota)
VastaaPoistaMutta tuo melkein-seksikohtaus oli oivasti kuvattu.
Tosiaan, tiedät kyllä tarinaa jo melkoisesti eteenpäinkin. :D Kovin radikaalisti en ole tätä versiota muuttanut, lähinnä korjannut kirjoitusvirheitä ja sujuvoittanut paria tönkön kuuloista kohtaa. Tarkoituksena olisi päivittää blogia siihen malliin, että se kulkisi samassa tahdissa toisten julkaisujen kanssa, mutta vielä en ole saanut kurottua eroa kiinni.
VastaaPoistaKiitoksia kommentista, kiva jos jaksat seurata näitä vielä täälläkin. :P Ja hyvä jos kohtaus tuntui toimivalta!
Iso respect Ilari-nimen käytöstä. Kaimoja tulee harvoin vastaan novelleissa/romaaneissa. Ai joo, 3kymppinen mies tuskin on tän novellin suurinta kohderyhmää, mutta luin ja tykkäsin silti. Luen yleensä jotain Stephen Kingiä sun muuta maskuliinista puppua ja naisen kirjoittama teksti on niin erilaista, sillä lailla hyvässä mielessä.
VastaaPoistaOnpa valtavan kiva kuulla, että teksti kiinnostaa myös kolmikymppistä miestä! Kyllähän tämäntyylisen tekstin kuvittelisi parhaiten uppoavan teini-ikäiseen tyttöön, mutta jos se toimii muihinkin, mahtava juttu näin kirjoittajan kannalta! :) Ja tottahan tuo on, että välillä tekee mieli lukea muutakin kuin sitä mitä yleensä. Itse luen enemmän juuri ihmissuhdegenreä, ja silloin tekee hyvää lukaista välillä vaikkapa dekkari tai miekkoja ja taisteluita vilisevä fantasiaeepos.
VastaaPoistaVitsi oot todella taitava kirjottaja, en juurikaan lue novelli-/runoblogeja yms, mutta tämä jotenkin iski. Tykkään sun tyylistä todella paljon! Täytyy kyllä ehdottomasti lukea koko tarina :)!
VastaaPoistaVoi, kiitos! Mielettömän kiva saada palautetta :)
VastaaPoistaPostaustahtini on nyt ollut vähän jäissä, mutta tarinoita on valmiina jo aika pitkälle eteenpäinkin, kunhan nyt vain joskus saisin lisättyä uusia osia blogiin asti.