Hekuma, osa 10

He joivat lisää, kilauttivat lasia kesän kunniaksi ja päivittelivät bilepaikan prameutta. ”Itse en kyllä viitsis pitää tällaisessa paikassa yhtään minkäänlaisia juhlia”, Salla myönsi. Olohuoneen suunnasta kuului pahaenteinen räsähdys. Jotain särkyi, ei epäilystäkään.
Sen kunniaksi, Jere nosti lasiaan, ja taas he joivat. Lopulta Salla nousi seisaalteen hakeakseen välillä vettä ja yllättyi, kun jalat meinasivat pettää alta. Paikoillaan istuessa humalatilaa ei ollut huomannut niin helposti, mutta nyt Salla tajusi, että askel oli huomattavasti horjuvampi kuin vielä puoli tuntia sitten. 

Jere nousi yllättävän ketterästi pystyyn, tarttui Salla vyötäisiltä ja esti häntä kaatumasta. ”Kiitos”, Salla hymyili ja otti askeleen tiskiallasta kohti. Tai yritti ottaa, sillä poika ei päästänytkään irti. Salla hätkähti ja liikahti poispäin, mutta poika tarttui hänen käsivarteensa ja piti siitä lujasti kiinni.

Hänen kasvojaan katsoessaan Salla huomasi, että Jere oli paljon enemmän kännissä kuin hän oli tajunnutkaan. Pojan kasvoilla häilynyt valju ilme oli muuttunut jotenkin päättäväisemmäksi. ”Hei, älä mee vielä”, Jere kumartui kuiskaamaan hänen korvaansa. Hengitys haisi viinalta. Sallaa puistatti, ja äkkiä hän huomasi, että keittiö oli tyhjentynyt, paikalla ei ollut ketään muita.
Jere tunki lähemmäs, työnsi Sallaa nurkkaa kohti ja painoi kulmikkaat kasvonsa lähemmäs häntä. Salla tunsi pulssinsa kiihtyvän. Mitä poika teki, mitä poika oikein yritti, lopeta, lopeta, hänen päässään kaikui kun poika painautui lähemmäs, hivutti sormia paidan alle, ylemmäs pitkin selkänikamia.

”Lopeta”, Salla parkaisi ja yritti riuhtaista itseään irti, mutta poika oli liian vahva. Hän vain virnisti humalaisella varmuudellaan ja tarrasi häneen entistä kovakouraisemmin.
”Ai haluat leikkiä vaikeaa, käy se mulle”, Jere sanoi ja iski silmää. Aivan äkkinäisellä liikkeellä hän vetaisi tytön mukanaan ruokavarastoon, jota Salla ei ollut aikaisemmin huomannutkaan.

Salla tunsi palan nousevan kurkkuunsa, kun Jere paukautti oven kiinni ja asettui sitä vasten estääkseen Sallaa avaamasta sitä.
”Lopeta!” hän huusi uudestaan, mutta ääni tukahtui muromyslien ja Maizena-pakettien muuriin. Kyyneleet nousivat silmiin, Salla tunsi vapisevansa. Alkoholi horjutti liikkeitä, eivätkä voimat riittäneet minkäänlaiseen vastarintaan, kun Jere alkoi avata hänen paitansa nappeja.
”Tykkäät tästä, minä kyllä tiedän mistä tytöt tykkää”, poika puhui aivan omissa maailmoissaan. Hän ei tuntunut edes huomaavan Sallan nyyhkytyksiä, painautui vain häntä vasten. Ovenraosta tunkeutuva valonsäie sai pojan silmät kiilumaan oudosti. Salla sulki silmänsä, yritti riuhtoa ja hakata mutta tunsi jälleen jalkojensa pettävän altaan.
Poika oli saanut nappirivin auki ja siirtynyt vyönsolkeen. Hän hivutti kättään rintaliivien soljelle, sujautti toisen farkkujenkauluksesta sisään ja –
”LOPETA!”

Sallan silmät sokaistuivat hetkeksi. Hän tunsi, miten poika lennähti äkkiä kauemmaksi ja tajusi, että ruokakomeron ovi oli vetäisty auki.
Kun näkökenttä jälleen selkeni, hän huomasi, että oviaukossa seisoi tummansiniseen teepaitaan pukeutunut vaaleahiuksinen poika, joka tuijotti häntä hätääntynyt katse silmissään. Ne olivat tällä kertaa vihreät.

Matias oli tullut bileisiin.

Kuva täältä. 

Osa 11