Entten tentten
Osa 1
Osa 1
Veera kiihdyttää askeliaan.
Nahkanilkkurit yrittävät turhaan väistellä asfaltilla kiemurtelevia vesipuroja,
kosteat sukat liimautuvat jo kengänpohjiin. Ilmassa haisee märkä sora ja
keräämättömät koiranjätökset. Talitintti laulaa niin kuin kaupunkien talitintit
laulavat, ti-tyy, ti-tyy. Vielä näidenkin vuosien jälkeen se kuulostaa Veeran
korvissa vajaalta, jotenkin surulliselta. Että linnutkin jättävät lauseensa
kesken.
Jos
Veera ajattelisi asiaa, hän huomaisi, että aurinko lämmittää jo kasvoja,
sulattaa pälvipaikkoja puiden juurille ja mäenrinteisiin. Sellaista hän ei
kuitenkaan nyt mieti. Kiiruhtaa vain eteenpäin, ottaa pari juoksuaskelta
ehtiäkseen oikeaan bussiin. Upottaa kenkänsä kuralätäkköön, kuinkas muutenkaan.
Kyyneleet tulevat vasta kun kotiovi
loksahtaa kiinni. Ensimmäinen nyyhkäys kun Veera laittaa kengät saunanlauteille
kuivumaan, toinen kun hän purkaa kauppakassistaan kevytjogurtit ja
hunajamarinoidut kanat jääkaapin hyllylle. Kun hän napsauttaa vedenkeittimen
päälle, itkusta ei meinaa enää tulla loppua ollenkaan.
Veera
laittaa Keisarin morsianta hautumaan ja syö kaksi eineslihapullaa suoraan
paketista. Kylmät valmispullat inhottavat. Hän ottaa vielä kolmannen.
Yksin.
Veera on taas yksin.
"Meidän täytyy puhua", Veera
siteeraa. Even kulmat kohoavat. "Niin se mulle lähetti, että täytyy
puhua."
"Ja
sitten...?"
"Menin
käymään. Ei siinä paljon puhuttavaa ollut", Veera toteaa ja hörppää
reilusti minttuteetä, hätkähtää kun kuuma juoma polttaa kielen.
"Istuttiin
siinä keittiössä, Lauri vain totesi että ei ole enää kiinnostunut mistään. Tai
siis minusta. Mistään minun
kanssani."
Eve
kallistaa päätään, näyttää pahoittelevalta.
"Voi
ei, tosi kurjaa kuulla. Mitä sä siihen?"
"Mitäs
mä. Sanoin että ei se mitään ja rupesin itkemään." Veera kohauttaa
olkapäitään ja katselee kahvilan ikkunan läpi näkemättä oikeastaan sen toiselle
puolen.
"Nolottaa.
Ei tällaisen jutun jälkeen ole mitään oikeutta nostaa sen suurempaa numeroa.
Eihän me edes seurusteltu eikä mitään", Veera lisää.
Niin
Laurikin oli muistuttanut. Heittänyt kai kevennyksenä, että ethän sä nyt
sentään vielä mitään häitä ollut suunnitellut. Eihän Veera. Mitä nyt miettinyt,
että Westerlund olisi ollut hemmetin hyvä sukunimi. Veera Westerlund, se olisi
rimmannut.
Ei
häitä, ei westerlundeja. Peltomaana hän on ja pysyy.
Eve tarjoaa servettiään ja Veera
pyyhkäisee silmiään. Mustat rajaukset tarttuvat paperinkulmaan.
"Kiitos."
Eve
hymyilee, mutta ei osaa sanoa sen enempää, ei lohduttaa muuten kuin
vakuuttamalla, että vielä niitä miehiä tulee vastaan, ehkä juuri silloin kun
vähiten odotat, saatpa nähdä. Veera hymyilee vaisusti ja nyökkää.
Eihän
tämä mikään maailmanloppu ole. Jos Veera on aivan rehellinen itselleen, hän
tietää ihan hyvin, ettei jutusta olisi koskaan tullut mikään vakavampaa. Ei
Lauri puhunut tunteistaan, saanut sydäntä läpättämään yhdellä katseella,
ottanut yhteyttä muulloin kuin baari-iltojen jälkeen. Silti sekin oli parempi
kuin ei mitään: että oli yksi ihminen joka halusi yöksi juuri hänet, että oli
joku jonka vierestä herätä ja jolle laittaa aamulla juustosämpylöitä ja
appelsiinimehua. Yksinään Veera ei koskaan edes syönyt aamiaista.
"Okei,
se minusta. Kuinka sulla itsellä menee?"
Sitä
samaa kuin ennenkin. Työtä ja opiskelua, jumppatunteja ja personal trainer
-koulutusta. Evellä on nytkin treenikassi viereisellä tuolilla, bodybalance
alkaa puolen tunnin päästä. Mitä se nyt onkaan, jotain joogaa?
"Yhdistelmä
joogaa, tai chitä ja pilatesta", Eve korjaa, ja Veera nyökkää ikään kuin
olisi juuri muistanut, että niinhän se olikin.
Kahdesta
ystävästä Eve on aina ollut se liikunnallisempi. Yleisurheilua ja hiihtoa
ala-asteella, tanssia yläasteella, lukiossa cheerleadingin
SM-edustusjoukkueessa. Sittemmin ryhmäliikuntatuntien ohjausta ja kuntosalia,
aina protskupatukat ja joogamatot mukana. Miesten katseet seuraavat ystävän
treenattua olemusta missä Veera ja Eve ikinä liikkuvatkin, nytkin, tavallisessa
kahvilassa. Veera vilkaisee Even pientä juustokakkupalasta ja sitten omaa
suklaaleivostaan, tuntee pienen syyllisen kirpaisun muttei malta jättää
syömättäkään. Hän pistää sacheria suuhun koko haarukallisen ja vetää murusia
henkeen, saa yskäkohtauksen ja kääntää viereisten pöytien katseet itseensä.
Eve
jatkaa juttuaan kuin ei mitään, hän on tottunut tähän. Veera ei osaa syödä
siististi, ei vain osaa. Aina on muruset rinnuksilla, hilloa paidanhelmassa,
kastiketta suupielessä.
"Se
on hupaisaa", Eve nauraa niin että ruskeat silmät menevät sirrilleen.
"Se
on nöyryyttävää. Aikuinen nainen eikä vieläkään ole oppinut syömään",
Veera mutisee ja etsii puhtaita servettejä.
"Mitä
teet perjantaina?" Eve jatkaa. "Tulisitko meille? Karo on poissa,
sillä on jotkut treffit. Otettaisiin vähän skumppaa ja jotain, mennään vaikka
baariin jos jaksetaan. Lauantaiaamu vapaata."
"Treffit?
Karolla? Kenen kanssa?" Veera hämmästyy. Even sisko tunnetaan
koiraharrastuksestaan, siisteydestään, poliittisesta ehdottomuudestaan. Ei
miesonnestaan, ei missään tapauksessa deittailustaan.
"Jostain
nettideittipalstalta se oli kai jonkun löytänyt. Harrastaa metsästystä,
kasvattaa kuulemma lintukoiria tai jotain. No, tuutko?
"Tuun
tuun, tietty. Nettideittailu, eikö se tunnu jotenkin... keski-ikäiseltä?"
"Ehkä
niin", Eve sanoo. Ei ole tarvinnut ottaa selvää." Hänellä miehiä on aina riittänyt, nimi vain on välillä vaihtunut. Jani on pysynyt kuvioissa nyt puolitoista vuotta ja Eve on viime aikoina alkanut vihjailla yhteenmuutosta. Silmäillyt vuokrakämppiä ja selannut sisustuslehtiä, eikö Töölö olisi aika ihana?
Ystävä vilkaisee kelloaan ja treenikassiaan siihen malliin, että Veerakin tajuaa
hörpätä viimeiset teet ja alkaa pukea takkia päälleen.
"Perjantaihin
siis. Mä voin tuoda skumpat", Veera lupaa vielä.
Kotona
Veera harppaa Hesari-pinon yli, nakkaa ensimmäisenä eteen osuvat paidat
pyykkikoriin ja istuu koneelle. Facebookissa yksi uusi kaveripyyntö, toimiston
uusi viestintäharjoittelija. Veera hyväksyy pyynnön, vilkaisee Feissarimokat ja
Kuvatonin uudet kuvat, katsoo Master Chefin uusimman jakson.
Ajatus
palaa mieleen yllättäen.
Veera
tuijottaa Googlen tyhjää hakupalkkia hetken aikaa. Sitten hän kirjoittaa: nettideittisivusto ilmainen.
Creative Commons -kuva täältä.
Creative Commons -kuva täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti